Ruusujen kukat ovat kaunismuotoisia ja hienotuoksuisia.
Meilahdessa huomioni vangitsi upeasti lilahtavaa väriään varioiva Célina.
En tiedä mistä Célinan värinvaihtelut johtuvat. Ajattelin ensin, että kukat haalistuvat siniviolettisemman värisiksi vanhetessaan, mutta ilmeisesti sekään ei oikein pidä paikkaansa, sillä pensaissa oli punasävyisiä kokonaan auenneita kukkia ja lilasävyisiä vielä hiukan nupussa olevia kukkia. Tai sitten nuo vasta aukeamasa olevat lilansävyiset ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Yleensähän ruusun värinvaihtelut samassa kasvissa johtuvat juuri haalistumisesta.
Joka tapauksessa värisävyt ja pensaan ulkonäkö ovat kiehtovia.
Célinan tai Henri Martinin karvaisuus ei kuitenkaan vedä likimainkaan vertoja Loviisan Kuninkaanlammen puutarhassa kasvaneelle uhkealle sammalruusulle.
Puutarhan omistaja selvitti, että ruusun nimi on Chapeau de Napoleon eli Napoleonin hattu. Tästä ruususta olinkin kuullut aikaisemmin, mutten milloinkaan nähnyt sitä. Ruusu on saanut nimensä siitä, että joidenkin mielestä nuo muhkeat sammalpeitteiset nuput muistuttavat Napoleonin pipoa. Minusta ne kyllä muistuttavat enemmän kokonaista turkkia.
Tuoksu oli voimakas ja kukka heleän iloinen.
Jotain lumoavan erikoista näissä karvaisissa kaunottarissa on, joten veikkaanpa että sellaisia tulee lähivuosina ilmaantumaan pikkupuutarhaani.
Sammalruusut sopivatkin hyvin pieneen tilaan, koska pensaat jäävät suhteellisen pienikokoisiksi.
Hienoja kuvia, ja tuoksun voi tuntea :-)
VastaaPoistaTulin kiittämään koisokasvin tunnistamisesta, ja vanhan puutarhalehden selailu vahvisti sen vielä. Ihania ruusuja on vaikka kuinka, voi kun niitä osaisi ja jaksaisi enemmän hoitaa. Kaunis ajatus edesmenneiden kissojen muistoksi hankitut ruusut sai minut liikuttumaan.
VastaaPoistaHeippa vaan, Hinnonmäki, Hattulastako ollaan alunperin, kun siellähän se Hinnonmäki on Lepaanvirran rannalla?
VastaaPoistaSiitä ruusujen värinvaihtelusta, sinisen (violetin) -punaisen muutos voi liittyä myös jollain kumman tavalla pH:n muuttumiseen. Mitä happamampi, sitä punaisempi.
Puna-sini-vaihtelua on ylenpalttisesti lemmikkikasveilla, kuten imikällä, niissä kylmiin öihin sopeutuvat nuput ja alkuvaiheen kukat ovat punaisia, sitten myöhemmin "ei millään ole mitään väliä", kun pölytys on tapahtunut, ja kukka sinistyy. Ilmeisesti punavärin ylläpitäminen on rasittavaa ja kysyy enemmän aineenvaihduntaa.
Kiitos kommenteista Leena, Olivieno ja TH!
VastaaPoistaPäivittelyni on ollut vähän laiskanpulskeaa näin kesäkuumilla.
Ruusuostokseni tulivat kuitenkin tehtyä: Louise Odier, Toscana ja Napoleonin hattu (kauppanimeltään Cristata). Ihanaa Célinaa ei tunnu löytyvän mistään suomalaisesta taimistosta, ainakaan nettitietojen perusteella.
Helppohoitoisia ruusuja minäkin olen tähän saakka harrastanut, eikä näiden uusienkaan pitäisi kovin vaativia olla. Talvisuojausta vaativat kyllä sekä sammalruusut että ranskanruusu Toscana.
TH, tuo selityksesi ruusun värin muutoksesta pölytyksen jälkeen on mahtava! Värimuutos on siis eräänlainen ruusun raskaustestitulos. ;)
Täytyy mietiskellä tuota punaisen värin ylläpidon raskautta, kiehtova ajatus.
Olivieno, Googlen kuvahaku on muuten mainio apuväline kasvien tunnistuksessa. Arvauksen nimi koneeseen ja kuvia, joiden perusteella varmistella tunnistusta löytyy paljon.
Ei ole Hinnonmäki tämän Keltaisen kotikontua kuitenkaan. Kuvaksi valitsemistani päivänliljoista tuli vain mieleen suosikkikarviaiseni nimi. :)
Makeaa karviaisaikaa kaikille!