Niin kuin saduissa, joissa ihminen saa kolme toivomusta, usein käy: kun toive toteutuu, vasta silloin havaitsee mikä siinä on ollut vialla. Näin kävi siis nytkin.
Tammikuussa sairastuin yhtäkkiä keuhkokuumeeseen. Tauti eteni nopeasti yleisinfektioksi eli kansanomaisesti sanottuna verenmyrkytykseksi. Sairaalassa meni muutama viikko antibioottitiputuksessa. Tai sairaaloissa. Ensin Haartmanin sairaalassa ja sieltä siirrettynä Meilahden keuhko-osastolle.
Pari kuukautta sairastumisesta palailin töihin ja kuukausi sen jälkeen aloin olla jo ihan kokonaan terveiden kirjoissa.
Sillä välin satoi lunta, paljon. Oli pakkasta, paljon. Mutta en minä siitä paljoa tiennyt.
Ainoa mistä tiesin oli, että nukuin paljon ja yskin paljon.
Ja että oli harvinaisen mukavaa alkaa taas havahtua kevääseen ja kaiken henkiinheräämiseen.
Mitähän sitä seuraavaksi toivoisi?
Mukavaa, että elämä voittaa! Tuuminkin jo, mihin katosit, kun blogiisi ei tullut päivityksiä.
VastaaPoistaHauskaa, että joku on täällä kaivannut. :)
PoistaHeipä hei, tulin heti vierailulle!
VastaaPoistaTuo "pitää varoa, mitä toivoo" -ajatus on kyllä toden totta totta. Sanoit itse aivan mahtavasti sen, mitä itsekin aina ajattelen: vasta toiveen toteuduttua huomaa, mikä siinä oli vialla. Mutta elämä kasvattaa, koulii ja... auttaa kukkimaan.