Supiperhe

Ujot naamiutujat juhannusaattona. Emo ja pentu.

Ensin katosi portailta toinen kumisaapas.

Ihmettelin ja etsiskelin sitä pihasta, mutta ei löytynyt. Heti tuli mieleen, että koiramainen juttu. Joku koira varmaan on käynyt nappaamassa sen leikkeihinsä.

Naapurissa asuu maailman kiltein koira Ines. Tunnustin Inekselle, että epäilyni kohdistui hieman häneen. Ineksen emäntä torjui syytökset ja muisti, että oli jonakin yönä nähnyt kaksi supia pihallani.

Näin sieluni silmin supikoirien juoksevan mökkialueen polkua roikottaen VR-logolla varustettua kumppariani. Pahus, hyvät uudet kumpparit löytyivät aikoinaan entisen kotitaloni kierrätyshyllystä ihan sopivasti mökkisaappaiksi. Nyt pitää investoida uusiin.

Ihan viaton Ines.

Seuraavana päivänä koin yllätyksen avatessani mökin yhteydessä olevan puutarhatyökaluvajani oven. Työkalujen, saavien ja muiden roinien päällä kömpi supikoiranpentu.

Apua! Piti heti hihkaista Ineksen emännälle.

Mitäs nyt? Kerran työkaluvarastossa oli ampiaispesä. Tämä on kyllä jo paljon suurempaa. Nappasin tarvitsemani haravan ja suljin kohteliaasti oven. Anteeksi että häiritsin.

Kotona nettiin tutustumaan supikoirien elämään. Rakennusten alle pesiminen kuuluu niiden tapoihin, eli pesä on varmaan mökin alla. Ja sieltä on pääsy työkaluvarastoon, jossa on pelkkä maalattia.

Keskustelualueilla kysytään myös ohjeita supien häätämiseksi mökin alta. Mäyräkoira ja paikallinen metsästysyhdistys ovat kova yhdistelmä vastauksissa. Supi on kyllä rauhoitettu koko pesimisaikansa, mutta syksyllä sitä saa pyytää.

Metsästäjät vihaavat supia, koska se verottaa metsälintukantaa. Ja kyllähän arvoturkista mielellään metsästääkin. Joku tunnustaa pyytäneensä supin kesällä ja ruokkineensa sitä navettakarsinassa syksyyn saakka ruuantähteillä, jotta se ennätti saada hyvän talviturkin. Sitten elätti pääsi hengestään. Ja toiset keskustelijat siunaavat menettelyn. Haittaeläin mikä haittaeläin.

En oikein tiedä. En nyt varsinaisesti riemuitse ajatuksesta, että supikoirat pesivät mökin alla, mutta ei tulisi mieleen niitä ensimmäiseksi tappamaankaan ruveta. Mietityttää lähinnä kuinka paljon ne mahtavat sotkea ja saada vahinkoa aikaan, jos kovin kaivelevat siellä mökin perustuksissa.

Supi on myös hyödyllinen eläin. Se syö myyriä ja hiiriä ja jopa lehtokotiloitakin. Epäilemättä myös citykaneja. Toki myös linnunpoikasia, mutta puihinhan koiraeläimet eivät juuri kiipeile, joten linnuille mökkialueella supia paljon suurempi uhka ovat oravat ja vapaana kulkevat kissat. Mutta mahtaakohan se pystyä tappamaan siilin poikasia?

Niin tai näin, sen pesimistä nyt ei saa häiritä.

Juhannusaattona olin juuri päässyt mökille ja vilkaisin ikkunasta. Supiemo pentuineen näyttäytyi suoraan ikkunani edessä.

Olivat ilmeisesti olleet naapurin vattupensaissa, eikä emo näyttänyt pitävän minua niin vaarallisena, että olisi pitänyt pysytellä piilossa. Se katseli ja kuunteli minun suuntaani, mutta pysytteli rauhallisesti maasta pikkuhyönteisiä etsivän jälkeläisensä vieressä. Pentu oli toista kuukautta vanha ja näytti pehmolelulta.

Ne jäivät vadelmapensaikkoon siksi aikaa kun kitkin katuosuuden rikkaruohot. Sitten palkitsin itseni viileällä lasillisella roséviiniä ja aurinkotuolissa lojumisella. Siinä velttoillessani katselin pennun hortoilua pihalla. Se ei näyttänyt ymmärtävän, miksi ei voisi kuljeskella mielensä mukaan silloin kun olin siinä paikalla. Se suunnisti pensaasta pensaaseen kohti mökkiä. Sitten se vähän ajan kuluttua palasi samaa reittiä takaisin, koska emo ei seurannutkaan sitä.

Eläinemojen kasvatusmenetelmät herättävät minussa usein ihastusta. Niin nytkin. Ei tarvita huutoa, heilumista eikä moittimisia. Pari reissua tehtyään pentu pysytteli emon luona. Ilmeisesti emo myös luotti jo edellisen päivän tapahtumien perusteella siihen, että annan pennun olla rauhassa.

Nyt elämme siis rauhanomaista rinnakkaineloa. Minä ja venäläiset karvalakit.

Supin turkkia katsellessani en voi välttyä ajatukselta, että venäläinen karvalakki on lähtenyt kävelylle. Ei kuitenkaan kerrota tästä mielleyhtymästä supeille. Se taitaa olla juuri se syy, miksi ne ovat Venäjältä lähteneet tänne pakolaisina.

Supi ei kuulu Suomen luontoon, sanotaan. Ei ihminenkään. Tulokkaita olemme täällä molemmat, toinen vähän aikaisempi, toinen myöhempi.