Minulla on ollut suruaika.
Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun viime kesänä päätin myydä mökkini, palaan tänään tänne blogiin. Pienellä puutarhalla on uusi onnellinen omistaja.
Päätös mökin myymisestä oli ehdottoman oikea. Silti se ei ollut kovin helppo, kuten pitkästä poissaolostani voitte päätellä.
Syy puutarhasta luopumiseen oli yksinkertainen. Useamman vuoden jatkunut iskias ei toiveistani huolimatta osoittanut mitään merkkejä viipymisensä tilapäisestä luonteesta. Ja puutarhanhoito on nöyryyslaji, sitä ei harjoiteta peräänantamattomalla suoraselkäisyydellä vaan maanläheisellä taipuisuudella.
Luopuminen antaa tilaa jollekin uudelle. Nähtäväksi jää mitä se tarkkaan ottaen tulee olemaan. Ainakin voin edelleen nauttia puutarhoista niissä vieraillessani. Saattaa olla, että silloin tällöin pistäydyn täällä kertomassa...
Toinen tämänpäiväinen päivitykseni kertoo japanilaisesta puutarhasta.
Hyvää kevättä kaikille blogini lukijoille!
Olipa mieltä lämmittävää tänne palatessani nähdä, että täällä on käyty poissaollessani ahkeraan. :)
Olenkin miettinyt, mihin katosit. Puutarhaa ei tosiaankaan hoideta kipeällä selällä, mutta ihan varmasti luopuminen on vaikeaa. Onneksi puutarhoista voi nauttia myös katselemalla, nauttimalla tuoksuista ja viettämällä aikaa kasvien keskellä ilman alituisia selkäkipuja. Toivotan sinulle aurinkoista kevättä!
VastaaPoistaKiitos Betweenland! Samoin sinulle kukoistavaa kevättä!
VastaaPoistaHyvää jatkoa sinulle!
VastaaPoistaOlen kohtalotoverisi. Selkäkipu pakottanee minutkin luopumaan tänä vuonna mökin pihan hoidosta. Viime kesä jo oli hankalaa eikä paranemista ole tapahtunut. Suren, mutta yritän ajatella myönteisesti. Monilla on paljon hankalampi tilanne selkänsä suhteen joten en halua valittaa. Mökki oli alun perin hankittu eläkepäivien puuhamaaksi, mutta kohtalo päätti toisin. Mutta nautitaan siitä mistä voidaan eikä anneta minkään nujertaa itseämme.
VastaaPoista