Parrakkaita ruusuja ja pappilan neitoja

Kahdessa ruusupaikassa tullut käytyä viime päivinä. Loviisassa oli Ruusujen hurmaa -tapahtuma viikonloppuna ja eilen kävin katsomassa Meilahden arboretumin ruusuja.

Meikun puiston viileät varjot tuntuivat kutsuvilta kaupungin paahteen keskellä.

Rosario sijaitsee kuitenkin tietysti avoimella ja aurinkoisella paikalla. Ruusut rakastavat aurinkoa. Sinne vain helteeseen pörräämään ruusujen ympärille yhdessä kimalaisten kanssa!

Hieman aikaisemmin olisi ollut syytä mennä paikalle, sillä ruusujen kukinta oli jo loppumaisillaan. Tämän kesän helteissä se oli tavallista nopeampi.

Suomen ruususeura osallistuu rosarion ylläpitoon. Ihan kaikissa rosarionkaan ruusuissa ei ollut nimikylttejä, mutta suurin osa oli varustettu tällaisin viehättävin esittelyin:

Ilo kuljeskella tunnelmallisten käytävien varrella tutkimassa ruusupenkkien aarteita.

Tässä joitakin minua ihastuttaneita löytöjä. Näistä sitten etsiskelemään sopivia keskikesällä kukkivia, joita voisi hankkia omaankin puutarhaan.

Ranskanruusut, Rosa Gallica -ryhmä

Tuscany

Iilampi

Officinalis, Apteekkarinruusu. Vanha, 1200-luvun alkupuolelta peräisin oleva ruusu.

Villa de Londres

Charles de Mills

James Mason, uudempia Gallica ryhmän ruusuja

Violacea

Damaskonruusut

Kesädamaskonruusu St Nicholas

Kesädamaskonruusu Celsiana

Neidonruusut, Rosa Alba -ryhmä

Semiplena

Tertin kartano

Tarhakurtturuusut, Rosa Rugosa -ryhmä

Ritausma

Pappilan neito (Muhoksen Mimmi)

Vuosaari

Sointu

Sammalruusut, Rosa Centifolia muscosa -ryhmä

Henri Martin

Célina

Kartanoruusut, Rosa Centifolia

Major

Ruusuja on ihan hengästyttävän paljon, eivätkä kaikkein mieluisimmatkaan mahdu kaikki tähän ruusuparaatiin, joka uhkaa paisua ja paisua. Palaan ehkä vielä joihinkin myöhemmin, kenties etenkin nimilaputtomiin, mikäli onnistun löytämään niille nimet.

Nimettömiin ruusuihin kuului ihan pienenä taimena ostamani uusi kotimainen Sointukin. Sen persoonallinen kasvutapa on kuitenkin helppo tunnistaa. Ensi kertaa näin kuinka kaunis siitä olisi tullut, jos se olisi selviytynyt ensimmäisestä talvestaan.

Ehdottomia suosikkejani Meilahden ruusuista on ranskanruusu Tuscany tummassa kauneudessaan. Sen kukinta tosin oli jo melkein kokonaan ohi, joten en saanut siitä kovin hyvää kuvaa. Tätä ruusua jotkut pitävät todennäköisesti vanhimpana ranskanruusulajikkeena, ainakin sitä on kasvatettu 1500-luvulta lähtien. Siitä on olemassa myös 1800-luvulla Englannissa jalostettu kerrannaisempi muoto Tuscany Superb.

Kotiseuturuusuni Vuosaaren näin nyt ensi kertaa livenä. Ainakin tietääkseni. Sen siniseen vivahtava kaunis lila miellytti.

Ruusuryhmistä minua kiehtovat tällä hetkellä eniten nuo mainiot partasuiset sammalruusut. Vanha tuttu Henri Martin on jo hankittu. Itselläni aikaisemmin olleen Henri Martinin kukat olivat noita Meilahden yksilön kukkia tummemmat, johtuisikohan siitä, että kasvupaikka ei ollut ihan noin aurinkoinen.

Lisää sammalruusuja voisi toivoa löytävänsä piakkoin alkavilta Sofianlehdon puutarhakeskuksen ruusuviikoilta. Sammalruusujen jumalaisuudesta vielä ihan erillinen postaus.