Uhanalainen siili

Kompostin levitys vattupuskien juurelle houkutteli siilin ulos mökistään. Kostean, tuoreen mullan haju varmaan kantautui tarkkaan nenään ja herätti toiveita mehevistä kastemadoista.

Naapurin idean pohjalta olen pitänyt pesäaukon edessä myöhään syksyllä ja keväällä laudanpätkää, jotta näen kulkeeko joku asukas ovesta. Siili on siirtänyt laudanpätkän tarpeettomana syrjään.

Tapaaminen oli ensimmäinen tänä keväänä. Toinen osapuoli oli vielä vähän varautunut. Kesän myötä tuttavuus yleensä etenee sille läheisyysasteelle, että makupalaa tullaan kerjäämään ulkona syövien pöydän alta, ja herkkupala voidaan ottaa vastaan suoraan kädestä.

Yhtenä vuonna pihapiirissä asusteli nuori siili, jolla oli tapana torkkua päivisin portaitteni vieressä. Tyytyväinen kuorsaus vain kuului mökkiin sisällekin. Kerran säikähdin, että portaiden vieressä makaa kuollut siili. En ollut koskaan ennen, enkä kyllä sen jälkeenkään, nähnyt siilin nukkua rellottavan selällään. Varsin turvalliseksi otus ilmeisesti tunsi olonsa. Sillä oli tapana juosta lyllertää minua iloisesti portille vastaan, kun tulin mökille.

Ruusu ja Lemmikki ovat ainakin asuneet pihapiirissä. Saattavat tosin olla samakin siili, sillä en ole oikein oppinut tunnistamaan siilien kasvojenpiirteitä. Lemmikki sai nimensä siitä, kun se kompostin risukasa-alueen pesästään riensi tervehtimään aamuvarhaisen kitkemispuuhissa olevaa mökinemäntää lemmikkikasvustojen läpi. Viereen tullessaan sillä oli somasti lemmikinkukkia siellä täällä piikeissään ihan hippityyliin.

Siili - liekö sitten sama vai eri, sitä en tiedä - on nyt asustanut useampia vuosia siilinmökissään vattupensaissa. Mökki piti tilata netistä, kun oma peukalo on keskellä kämmentä nikkarointihommissa. Niin tuli pihasiilikin siirtyneeksi nettiaikaan.

Mökki on kelvannut kesälläkin poikaspesäksi, joten kaikin puolin on ollut tarpeellinen kapistus, kiitos vain naapurille ideasta.

Ikimuistoinen tapahtuma oli yhtenä kesänä vadelmia kerätessäni. Minulla oli jalassa sandaalit ja yhtäkkiä tunsin kuinka joku nuolee hellästi varpaitani. Paniikki! Ensimmäiseksi tuli jostakin syystä mieleeni rotta. Hyvin varovasti raotin lehvistöä nähdäkseni...

Kun kerroin tästä joskus ja kysyin että arvatkaa mikä siellä oli, miespuolinen kollega veikkasi: "Naapurin isäntä?" No ei, kyllä siellä oli maailman suloisin miehen nyrkin kokoinen siilinpoika. Sille jalkateräni ilmeisesti oli hyvinkin äidilliseltä vaikuttava olento, jonka ylöspäin kohottautuva jatkeosa saattoi olla vähän vaikea hahmottaa. Siihen se painautui jalkani viereen nukkumaankin, ja minä seisoin puskassa hämilläni, kun en olisi raaskinut liikkua siitä minnekään.

Siilejä on siirtolapuutarha-alueella paljon, vaikka niiden määrä koko ajan vähenee Suomessa huolestuttavasti, kuten juuri ilmestyneessä uudessa siilikirjassa kerrotaan. Tuula Nyströmin Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito pitää ehdottomasti hankkia mökkikirjastoon.

Nyström esittää kirjassa synkän ennusteen, että 50 vuoden kuluttua Suomessa ei ole enää siilejä. Kymmeniä miljoonia vuosia vanhan eläinlajin tarina Suomessa on loppumassa, kiitos laajalle levinneen asutuksen ja puutarhanhoidon ylenpalttisen siisteysintoilun, joka ei enää jätä siileille sopivia lehti- ja risukasoja pesimispaikoiksi.

Aikuisista siileistä menehtyy talven aikana noin kolmasosa, edellisen vuoden poikasista puolet.

Siili tarvitsee siis apua pesimisessään: kasoja tai mökkejä, siitä ei siili ole turhan tarkka. Sen sijaan kesäruokinta on tarpeetonta, vaikka mukavaa olisikin. Siilillä on kuitenkin paljon syötävää mökkialueella. Jollei siilejä ruokittaisi niin innokkaasti kesäaikaan, saattaisi kaikkialle levinnyt kotilo-ongelmakin ratketa ihan luonnon konstein. Mutta kukapa viitsii nakerrella kotiloita, kun kissanruokaa ja muuta helppoa herkkua kannetaan lautasella eteen heti, kun työntää naamansa esiin pusikosta?

Se onkin surullista, että kesällä ruokintaa on ihan liikaakin, mutta syksyllä juuri kun siili tarvitsisi lisäruokintaa saadakseen kerätyksi riittävän rasvakerroksen talviunia varten, väki lähteekin mökeiltään
ja ruokinta päättyy. Itse en ole mökillä antamassa ruokaa säännöllisesti, kuten siili odottaa, joten en ole aloittanutkaan ruokintaa.

Siili on mainio otus. Pidetään siitä huolta!