Ystävä tarjosi kyydin netistä tilatun ruohonleikkurin mökille vientiä varten. Silloin siis. Samalla mukaan otettiin kaksi kissaani mökillä pistäytymään.
Ruohonleikkuripaketti vei pikkuautossa aika paljon tilaa. Kissat pakattiin kuljetusboxeihinsa. Eipä ollut matka kovinkaan pitkällä, kun huomattiin, että bengali Onni oli onnistunut keinottelemaan itsensä ulos kuljetuslaukustaan. Se änkesi syliini etupenkille, ja sitten maisemia katselemaan. Pysähdys ja kurinpalautus. Suuriääninen protesti, kunnes kuljetuslaukku oli sylissäni niin että kissalla oli riittävä näkyvyys ulos.
Toinen kissa pysytteli hiljaa boxissaan. Niin kuin muuten koko mökillä olon ajankin. Itse asiassa sitä ei olisi saanut kuljetuskoristaan ulos edes puutarhatonttuarmeija. Leo ei ollut vielä koskaan käynyt mökillä eikä näyttänyt oikein ymmärtävän miksi olisikaan pitänyt.
Intohimoinen maisemien katselija taas kiersi mökin joka sopen ja tutkiskeli mitä oli muuttunut sitten viime käynnin. Ja sitten taas ikkunoista katselemaan.
Muistoja aikaisempien kesien valjaissa ulkoiluista tuli varmaan Onnille mieleen. Tuohon perennapuskaan kun hyppäsin mahalaskulla ja mehiläinen pisti tassuun...
Pilvet näyttävät maan rajasta katsoen ihan erilaisilta kuin yhdennestätoista kerroksesta. Puista puhumattakaan.
Omenapuun linnunpöntössä pesii sinitiaispariskunta. Äärimmäisen kiinnostavaa!
Sörkan paljasjalkainen katupoika, löytökissa Leo, puolestaan suhtautui Pakilan landen nähtävyyksiin suurella varauksella. Koska lähdetään takaisin kotiin?
Kovin ovat erilaiset nuo kissasi.
VastaaPoistaMeidän jo edesmennyt Paavo hyppäsi vapaaehtoisesti kuljetuslaatikkoon kun tajusi, että maalle ollaan nyt lähdössä. Mukaan oli aina päästävä.
Erilaisia ovat, totta. Onni menee yleensä heti kuljetuslaatikkoon, kun sellaisen ottaa esiin, ja on valmis lähtemään minne vain. Leo ei välittäisi lähteä kotoa minnekään, kun on kerran kodin saanut. Onneksi tämä ei ole kovin suuri ongelma, kun mökille on niin lyhyt matka.
VastaaPoista