torstai 7. kesäkuuta 2012

Voikukkaterapiaa

On päässyt iskemään voikukka-angsti. Saattaa se olla yleistä rikkaruohoangstiakin, diagnosointi on vähän vaikeaa.

Tähän aikaan mökillä pitäisi ennättää käymään usein ja puutarhassa pitäisi viettää pitkiä toveja. Mutta ei, siellä ne tälläkin hetkellä kukoistavat rinta rinnan. Voikukka, lemmikki, leinikki ja kumppanit, kera vähän liian pitkäksi venähtäneen ruohon.

Vähän helpotti, kun kävin tänään työpaikan retkellä Fiskarsissa.

Joen toisella puolella häämötti jotakin suurta valkoista. Tarkensin impressionistisen suurpiirteistä katsettani vähän ja kurtistin kulmiani. Onkohan tuo...?


Kyllä. Juuri sitä. Kokonainen pieni kukkulallinen siemennysvaiheessa olevia voikukkia. Ja mieliteko juosta sinne ja alkaa puhallella...


Se on muuten todellakin kaunis näky. Myöskin balsamia voikukkasodassa saatuihin haavoihin ja sierettymiin .

Sitä katsellessani mietin, että pitäisikö ottaa lähempänäkin  sijaitsevia kohteita (tai varsinkin juuri niitä) varten käyttöön se impressionistisen suurpiirteinen katse. Sen voi kohdentaa haluamiinsa yksityiskohtiin ja lisätä vähän pehmennystä sinne missä katseen ei tarvitse olla liian tarkka.


5 kommenttia:

  1. Hieno. Ajattele, miten upealta pelto on näyttänyt täydessä kukassa ollessaan! Voikukka on kukkiessaan itse asiassa ihan kaunis kasvi, kunhan ei kasva omalla nurmikolla ... tai jos niitä on vain yksi ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä voikukka tosiaan on kaunis Marietta. Ja sissisodan mestari, kuten Pentti Saaritsa jossakin runossaan sanoo. Niinpä se sitten saa kärsiäkin Not-In-My-Back-Yard -ajattelusta. ;)

    VastaaPoista
  3. Nurmikolla vielä voikukan sietää, mutta kun sillä on tapana mönkiä myös kukkapenkkeihin. Ja jos annat luvan yhdelle, pian niitä on useita.

    VastaaPoista
  4. Voikukallakin on paikkansa!
    Meiltä sitä löytyy runsaasti koska Kyllikki-anoppini kielsi ketään leikkaamasta nurmikkoa voikukan kukkiessa.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän hyvin Kyllikin kiellon.

    Nurmikossa voikukka ei minustakaan yhtään haittaa, kunhan vain ennättäisi sitten leikkaamaan ennen siemennysvaihetta. Kukkapenkitkin ovat minulla jo tässä suhteessa menetettyä aluetta, sieltä pilkistelee yksi ja toinenkin iloisen keltainen kukan naama.

    Voikukka on varmaan jonkinlainen epätäydellisyyden ja yllätyksellisyyden sietokyvyn mittari puutarhafilosofiassa. ;)

    VastaaPoista