Mökin pitäminen ei ollut aivan sellaista kuin sen ennakolta kuvitteli. Eniten yllätti työmäärä, entisen palstaviljelijän ja pienen pihan asujankin.
Kolmen ja puolensadan villiintyneen puutarhaneliön taltuttaminen villiintyneeksi, mutta sillä tavoin hallituksi puutarhaksi, että siellä mahtuvat elämään muutkin kuin kaikkein vahvimmat lajit, osoittautui useamman vuoden savotaksi. Ja pari viikkoa poissaoloa kesken parhaimman kasvukauden riittää palauttamaan puutarhurin alkuruutuunsa.
Mökki edustaa unelmaa rauhasta ja luonnonläheisyydestä kaupungissa, yksinkertaista elämänmuotoa, jossa kuitenkin voi vain halutessaan piipahtaa. Ei tarvitse muuttaa siihen kokonaan eikä luopua kaupungin mukavuuksista ja virikkeistä - joihin työpaikkakin taitaa kuulua. Pieni askel hitaampaan ja pienempään elämään. Ei niin vähäisenäkään sivutuotteenaan itseviljeltyjä puhtaita puutarhan antimia ja kauneuselämyksiä.
Ollaan Melukylässä, tai Milli-Mollin kotikylässä.
Abstraktia tietotyötä tekevä kaipaa käsillätekemistä, yksinkertaisia ja kauniisti eläviä arkisia muotoja, uusiutumisen ja kasvamisen kokemuksia. Rajallista kasvua rajattoman kasvun ideologian sijaan. Tosin toukokuinen voikukkakenttä mökkipihalla saattaa hyvinkin tuntua lähes rajattomalta, ainakin kitkentäurakkana.
Siellä missä elämänpiiri pienenee ja askel hidastuu, versoo elinvoimaa.
Ihmiselläkin on juuret.
Tosi hienoja kuvia! (-:
VastaaPoistaIhana paikka!!
VastaaPoistaHaa, nyt tämä kommenttityökalu näyttääkin toimivan. Kiitos kommenteista Katri ja Leena; kiva nähdä, että joku jopa lukeekin näitä juttuja. :))
VastaaPoistaTykkään ruusuista ja erityisesti pensasruusuista. Itselläni ei kovin montaa pensasruusua vielä ole, mutta ehkä joskus... Sinulla on paljon ruusutietoa ja upeita kuvia. Luen ja katselen blogiasi mielelläni.
VastaaPoistaKiitos Betweenland! Pensasruusut minullekin ovat mieleen.
VastaaPoista