Garden Museum

Lumi ja sen mukana valo ovat viimein saapuneet eteläiseen Suomeenkin.

Viime talvena paljon aikaisemmin, jo marraskuun loppupuolella. Muistan ajankohdan vastoin tapojani hyvin, sillä olin silloin käymässä Lontoossa. Sillä aikaa kottikärryt ja joukko muuta tavaraa jäivät mökillä pysyvän lumipeitteen alle koko talveksi.

Lontoossa kävin puutarhamuseossa. Helsinkiinkin pitäisi saada sellainen!

Lontoon puutarhamuseo on hieno idea. Museo sijaitsee entisessä St. Maryn kirkossa, joka kerkesi olla purkutuomion alla, mutta pelastui tähän uuteen tehtäväänsä 1970-luvulla. Tehtävään, joka ainakin minusta on hyvin sopusoinnussa aikaisemman kanssa.

St. Maryn pieni keskiaikainen kirkko on ensimmäisenä brittiläisenä puutarha- ja kasvientusiastina tunnetun John Tradescantin (1570 – 1638) viimeinen leposija, joten kirkon ja puutarhan yhteenliittämisessä mukana on vahva historiallinenkin kytkentä symbolisen yhteyden lisäksi.

Kirkossa on nyt pieni pysyvä näyttely puutarhanhoidon historiasta sekä näyttelytilat muutamalle vaihtuvalle näyttelylle. Ravintola tarjoaa herkullista kasvisruokaa, ja kirkkoa voi myös varata yksityistilaisuuksia varten. Pisteenä i:n päällä on kuitenkin 80-luvulla tehty pieni keskiajan puutarhan mallin mukaan toteutettu puutarha, joka on kuin paratiisi keskellä Lontoon vilinää.

Puodissa oli englantilaisten museopuotien tapaan jos jonkinmoista houkutusta. Pienellä budjetilla matkaavankin mukaan tarttui ainakin kirjanen Garden Gnomes - A History. Täytyykin muuten palata tähän kirjaan jossakin postauksessa...

Puutarhanhoidon historiaa käsittelevästä näyttelystä jäivät suurimpana elämyksenä mieleen hevosten puutarhabootsit: nahkatossut jotka puettiin hevosten kavioiden päälle puutarhapohjaa lanattaessa, ettei maahan jäisi kavioista kovin syviä kuoppia. Ikävä kyllä näyttelyssä oli niin pimeää ja kohteet lasikaapeissa, että suurin osa siellä otetuista kuvista ei onnistunut.

Toinen vaihtuvista näyttelyistä kuvasi Lontoon siirtolapuutarhoja valokuvin. Mahtavaa! Toinen, vähän suureellisempaa puutarhanhoitoa käsittelevä näyttely onkin jo päässyt unohtumaan minulta.

Mutta museon kruununjalokivenä on tosiaankin sen puutarha, joka on myös erinomainen esimerkki siitä, ettei puutarhan tarvitse olla suurensuuri ollakseen vaikuttava.

Keskiaikaisen muotopuutarhan järjestyksen ja vanhojen, kauniiden yksityiskohtien vastapainona minua viehätti tämän puutarhan suurpiirteinen henki museopuutarhaksi.

Marraskuun lehdet saivat vapaasti lojua maassa syksyistä tunnelmaa ja suojaa kasveille antamassa. Museopuutarhan kasvit olivat vailla nimilappuja. Ainoat nimilaput, joita näin, olivat uusissa ja tutuissa kasveissa. Minulle eksoottisemmat, luultavasti tyypillisen keskiaikaiset, kasvit olivat ihan vailla mitään nimiä.

Puutarhan ehdoton katseenvangitsija oli lyhtypylvään kokoinen hedelmää tekevä banaanikasvi. Kaipa se banaani on? Ja sitä voi kasvattaa Lontoon ilmastossa?

Myös tuon elinvoimaisen tummanvihreälehtisen vähän nauhuksia muistuttavan kasvin nimi olisi kiva tietää. Kaikki tiedonjyvät ja -hyvät otetaan kiitollisuudella vastaan.

 

Hautamuistomerkkien ja puutarhan mietiskelevän tunnelman yhdistelmä tuntui luontevalta ja kutsui pohdiskeluihin, joiden parissa aika jotenkin katosi.

Jos loppusyksyn ankeudessakin saattoi puutarhassa oleskelusta nauttia ja saada niin paljon iloa kuin sain, palata tekee tietysti mieli. Ehkä vähän kesäisempään aikaan seuraavalla kerralla.

Puutarhamuseon kotisivut: http://www.gardenmuseum.org.uk/